Taitajia tarvitaan aina ja kaikkialla

Arvostetaanko ammatillista koulutusta tarpeeksi? Entä miltä näyttää amiksen tulevaisuus? Viestintäasiantuntija Ella Saranpää haastatteli Suomen Diakoniaopiston rehtoria, Juha-Petri Niirasta.

Ella (E): Moi Juha-Petri, kiva kun pääsit etähaastatteluun! Te ootte Suomen Diakoniaopistossa olleet nyt viimeiset viikot etäopetuksessa koronan takia. Mitä sulle kuuluu poikkeusolojen ja jo toisen koronakevään keskellä?

Juha-Petri (JP): Kiitos henkilökohtaisesti kuuluu hyvää. Olen sopeutunut koronan tuomiin rajoituksiin, mutta tietty on myös huolenaiheita, jotka liittyvät esimerkiksi opiskelijoiden ja henkilöstön turvallisuuteen: siihen, onko osattu toimia oikein ja onko ollut riittävästi tukea poikkeusaikana.

E: Huoli muista on monilla varmasti ollut tavallista isompi nyt korona-aikana. Miten sä arvioit, kuinka Suomen Diakoniaopiston opiskelijat ovat pärjänneet poikkeusolosuhteissa?

JP: Varmasti on niin monta tarinaa kuin on opiskelijaa mutta yleiskuva on, että useimmat opiskelijat ovat selvinneet kohtuullisen hyvin ja edenneet opinnoissa, vaikka työssäoppimisjaksoja on välillä jouduttukin perumaan. Mutta on toki myös opiskelijoita, joille aika on ollut hyvin raskas. Myöskään etäopetus ei ole ollut kaikille helppoa.

E: Opiskelijoilla on varmaan aika erilaiset lähtökohdat etäopiskeluun. Osa on itsenäisempiä ja osa kaipaa enemmän tukea.

JP: Niinpä. Olemme myös huomanneet, että keskustelutarvetta on paljon. Siksi olemme tukeneet opiskelijoita pitämällä näihin aktiivisesti yhteyttä. Lisäksi olemme järjestäneet esimerkiksi ruokakassien noudon yhteyteen Mitä sulle kuuluu -keskusteluja.

E: Toi kuulostaa tosi tärkeältä, että kysytään, miten menee ja vielä ihan kasvokkain. Nythän on arvioitu, että koronan takia opiskelijat keskeyttäisivät opintoja enemmän kuin aiemmin. Miltä se tilanne Diakoniaopistossa näyttää?

JP: Meillä korona ei ole lisännyt keskeytymisiä, mikä on ollut tosi ilahduttavaa. Ennemminkin päinvastoin, lopettaneita on hieman vähemmän kuin aiemmin. Ollaan tehty sen eteen paljon töitä, esimerkiksi kohdentamalla tukea. Toisaalta nyt koronan aikana on valitettavasti joillain aloilla vähemmän työpaikkoja opiskelijoille kuin aiemmin, mikä on vähentänyt töihin siirtymistä kesken opintoihin. Toinen puoli asiaa on se, että tavallista heikompi työllisyystilanne on lisännyt taloudellisia huolia opiskelijoilla, jotka eivät ole löytäneet osa-aikatyötä opintojen oheen.

E: Se on kyllä tosi ikävää ja varmasti raskasta monelle. Miten sä arvelet, onko tää heikompi työllisyystilanne hetkellinen vai vaikuttaako korona myös tulevaisuudessa Diakoniaopistosta valmistuvien työllistymiseen?

JP: No meidän koulutustarjontamme suuntautuu aloille, joista lähes kaikilla on työvoimapula. Osassa myös tällä hetkellä: etenkin sosiaali- ja terveysalalla riittää töitä, ja kasvatus- ja ohjauspuolella tarvitaan työntekijöitä koko ajan esimerkiksi päivähoitoon. Myös puhtaus- ja kiinteistöalalla on kohtuullinen tilanne. Ravintola- ja catering-ala on nyt kurimuksessa mutta uskoisin, että tilanne normalisoituu sielläkin. Kauneudenhoitoalalla puolestaan lähtökohtaisesti työllistetään itse itsensä, joten sen logiikka on sitten hieman erilainen.

E: Okei, eli tunnelin päässä toivottavasti on valoa näkyvissä työllistymisen suhteen. Millaisena sitten sä näet yleisesti ottaen ammattikoulutuksen tulevaisuuden?

JP: Näen sen valoisana. Ammattiosaajat ovat kysyttyjä työmarkkinoilla, ja työskentelevät aloilla, jotka ovat yhteiskunnan kannalta elintärkeitä – esimerkiksi hoiva-alalla, ravitsemuspalveluissa ja puhtaanapidossa. Ammattiosaajat pitävät huolta yhteiskunnasta eli meistä kaikista. Kyllä tänä päivänä työnsä hallitsevat ammattiosaajat voivat olla ylpeitä itsestään ja koulutuksestaan.

Ammatillisen koulutuksen arvostus voisi kuitenkin juuri merkityksellisyytensä takia olla myös suurempaa. Arvostus lähtee siitä, että me ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevät ja ammattiopintoja suorittavat arvostavamme aloja itse. Sen jälkeen voimme odottaa arvostusta myös muilta. On viime vuosina esiintynyt arvosteluakin, mutta onneksi meillä on vastapainoksi esittää hienoja onnistumistarinoita ammatillisesta koulutuksesta.

E: Niitä tarvitaan aina! Välillä nimittäin edelleen elää haitallinen stereotypia, että amikseen menisivät vain ne, jotka eivät pääse lukioon.

JP: Kyllä ammattikouluun hakevilla on usein lukiolaisia tarkemmat tulevaisuuden suunnitelmat tai jotka ovat kiinnostuneita opiskelemaan käytännönläheisesti. Lukio ja amis eivät myöskään ole toisiaan poissulkevia; osa opiskelijoista suorittaa ammatillisen koulutuksen ohella lukio-opintoja. Ammatillisen koulutuksen puolella on myös tutkintoja, joihin on vaikeampi päästä kuin useimpiin lukioihin, eikä pidä unohtaa, että ammattikoulut tarjoavat väylän myös korkeakouluihin. Meillä ei myöskään ole vain nuoria – tänä päivänä yli puolet opiskelijoista on aikuisia. Tämä on yksi ammatillisen koulutuksen vahvuus. Työelämässäkin täytyy osata toimia eri ikäisten työkavereiden kanssa ja sitä voidaan harjoitella ammatillisissa opinnoissa.

E: Myös Taitaja-kisoissa esitellään ammattikoulutuksen taidonnäytteitä. Suomen Diakoniaopisto on yksi kisan kumppaneista. Mitä se tarkoittaa?

JP: Tänä vuonna kisat järjestetään Pohjois-Suomessa, missä on tosi hyvä ammatillisten kouluttajien välinen yhteistyö. Suomen Diakoniaopiston Oulun kampukselta on ammattitaitoisia ja taitavia ihmisiä järjestämässä kisoja ja lajivastaajina. On ilo ja kunnia olla mukana!

E: Mahtavaa – toivotan teille paljon tsemppiä ja iloa kisajärjestelyihin!

JP: Kiitos, uskon – koronatilanteesta huolimatta – että kisajärjestelyissä onnistutaan hyvin. Onhan tässä vuoden aikana opittu luovia ratkaisuja muissakin tilanteissa. Pidetään mieliala ja osaamisen taso korkealla tänäkin vuonna!

Katso videolta Juha-Petri Niirasen mietteitä ammatillisesta osaamisesta.

Taitajia tarvitaan aina ja kaikkialla

Sinua saattaisi kiinnostaa myös

WinNova – tutustu ensi vuoden Taitajiin

GROHE mukana Taitaja-tapahtumassa

Vastuullisuus ohjaa Vähälän toimintaa

Tapahtuman pääyhteistyökumppanit